Tolmunen

Pirkko Tolmunen

Pirkko Tolmunen kertoo erittäin tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta kosketuksen tärkeydestä:

Nimeni on Pirkko Tolmunen. Teen hoitotieteen väitöskirjaa Åbo Akademissa. Aiheeni on kosketuksen merkitys osana vanhusten hoitamista. Aiheeseen minut on johdattanut aikaisempi elämänpolkuni, keho ja kehollisuus on aina kiinnostanut minua. Aloitin voimistelun ja tanssin harrastamisen 4 vuotiaana, tanssin opetus oli työtäni ennen lapsieni syntymää. Myöhemmin opiskelin eurytmistiksi ja eurytmiaterapeutiksi. Eurytmiaopettajan töitä tein päätoimisesti 10 vuotta ja eurytmiaterapiaa olen antanut jo kohta 20 vuotta. Hoitamisen alueelle minut kuljettivat omat synnytykseni. Toisen lapsen syntymän jälkeen päätin opiskella kätilöksi. Jyväskylän yliopistossa opiskelin lisäksi kansanterveystiedettä ja terveyskasvatusta. Antroposofiseen hoitotyöhön tutustuin 1995-1998 työskennellessäni Vidar Klinikalla Järnassa. Antroposofinen hoitotyö sisältää paljon koskettavaa hoitamista kuten rytmiset kevythieronnat Wegmanin ja Hauchkan mukaan (Rytmische Einreibung nach Wegman und Hauschka), vesihoidot, kääreet ja kompressit. Se tietoisuus ja lämpö, jolla antroposofisessa hoitamisessa ihmistä kosketetaan, on mielestäni kuva kunnioittavasta ja hyvästä koskettamisesta.

Olen aina tehnyt monta asiaa samanaikaisesti. Tälläkin hetkellä jatkan euytmiaterapian antamista osa-aikaisesti ja pidän pyydettäessä antroposofisen hoitotyön kursseja väitöskirjatyöni lisäksi. Yksi tärkeä tehtävä minulla on jo vuosia ollut Antroposofisen lääketieteen yhdistyksen puheenjohtajana.

Keskustelua käydään paljon vanhusten hoidon tilanteesta ja laadusta. Kosketuksen laatu on erityisesti vanhusten hoitotyössä tärkeää, koska koskettava avustaminen ja auttaminen on keskeinen alue hoitamisessa. Uusimmat tutkimukset kosketuksesta hoitamisen yhteydessä korostavat herkkyyttä, kunnioittavaa suhtautumista ja dialogia hoitajan ja hoidettavan välillä. Kunnioittava kohtaaminen ja toisen lähestyminen arvostavasti on matka kohti hyvää kosketusta.

Teen artikkeliväitöskirjaa, jota varten olen haastatellut 15 hoitajaa ja 16 vanhempaa potilasta. Pyysin heitä kertomaan kokemuksistaan kosketuksesta osana hoitotyötä. Ensimmäisen artikkelin kirjoittaminen on loppusuoralla. Se käsittelee hoitajien kokemuksia kosketuksesta vanhusten hoidossa. Analysoin tulokset laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä. Hoitajien kuvaukset voitiin tulkita kosketukseksi, joka tehdään turvallisella ja kunnioittavalla tavalla sekä kosketukseksi, joka tehdään epämiellyttävällä ja epäkunnioittavalla tavalla. Jotta kosketus olisi laadultaan turvallista ja kunnioittavaa, pitää hoitajan voittaa usein monia esteitä. Näitä esteitä voivat olla esimerkiksi sukupuoli, ihmisten erilainen suhtautuminen kosketukseen ja potilaan kivut tai sekavuus.

Toinen artikkeli käsittelee vanhusten kokemuksia kosketuksesta hoitotyön osana ja kolmas taas hoitajien kuvauksia siitä mistä ja miten he ovat oppineet auttavan kosketuksen. Olen aloittanut toisen artikkelin aineiston käsittelyn. Analyysimenetelmäksi olen valinnut diskurssianalyysin.

En arvannut minkälaiselle matkalle lähden aloittaessani väitöskirjatyötäni. Matka on ollut mielenkiintoinen ja vaativa enkä tiedä mitä kaikkea se vielä tuo mukanaan. Tuntuu, että työllä ja aiheella on oma maailmansa ja aikataulunsa, johon vain ihmettelyllä ja avoimuudella pääsee sisälle. Kiitokset Gyllenbergin säätiölle taloudellisesta tuesta työssäni.