Takaisin
Torkel Falkenberg

Saammeko esitellä Torkel Falkenberg

04.12.2019
- Apurahat

Torkel Falkenberg - Karolinska Institutetin integratiivisen hoidon tutkimusryhmän johtaja ja säätiön pitkäaikainen apurahansaaja puhuu työstään ja integratiivisesta hoidosta Ruotsissa

Olen johtanut yhdistävän eli integratiivisen hoidon tutkimusryhmää Karoliinisessa instituutissa pian kaksikymmentä vuotta. Ryhmän tavoitteena on tuottaa tieteellistä tietoa perinteisen, täydentävän ja integratiivisen hoidon mahdollisuuksista ja rajoituksista. Tutkimuksen rahoitus on ollut meille suuri haaste, joten Gyllenbergin säätiön antama tuki on ollut merkittävää alan akateemiselle tutkimukselle. Pitkän aikavälin tavoitteenamme on edistää terveyden ja sairaanhoidon kehittämistä edistämällä laajojen, poikkitieteellisten tutkimushankkeiden tuloksiin perustuvan integroidun hoidon käyttöä. Hankkeissa yhdistellään usein laadullisia ja kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimusryhmämme toimii aktiivisessa yhteistyössä monien erityisalojen kuten hoitotyön, lääketieteen ja lääketieteellisen antropologian asiantuntijoiden sekä tarvittaessa myös terveysalan suunnittelijoiden, talousasiantuntijoiden ja päättäjien kanssa. Ryhmämme on osallistunut myös kansainvälisiin ja kansallisiin tutkimushankkeisiin. Tutkijamme ovat julkaisseet väitöskirjoja ja satoja vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita sekä osallistuneet täydentävää ja vaihtoehtoista lääketiedettä (complementary and alternative medicine, CAM) koskevan tutkimuksen kansainvälisten strategisten linjausten laatimiseen EU:n CAMbrella-tutkimusverkostossa ja maailman terveysjärjestössä WHO:ssa. Ryhmämme jäsenet toimivat myös täydentävää ja vaihtoehtoista lääketiedettä sekä integratiivista hoitoa soveltavien kandidaattitason opiskelijoiden tutkimusohjaajina Karoliinisen instituutin lääketieteen ja hoitotyön koulutusohjelmissa. Lisäksi ryhmämme tarjoaa asiantuntijapalveluita terveydenhoidon suunnittelijoille ja päättäjille kuten WHO:lle, jonka Global Strategy for Traditional Medicine 2014–2023 -suunnitteluryhmän toiminnassa olen itse mukana.

Yhdysvalloissa käytännössä kaikki suuret sairaalat ja yksittäiset lääkärit tarjoavat integratiivisia hoitoja. Sama pätee moniin Euroopan maihin. Myös Norjassa ja Tanskassa integratiivisen hoidon tarjoamista sitä haluaville potilaille on edistetty merkittävästi panostamalla strategiseen tutkimukseen sekä uudistamalla terveydenhuollon lainsäädäntöä. Saksassa ja Sveitsissä puolestaan antroposofisesti suuntautuneet sairaalat, hoitolaitokset ja hoitohenkilökunta ovat jo arkipäivää, ja ne nähdään osana tulevaisuuden terveydenhuollon käytäntöä. Antroposofinen sairaala Vidarkliniken toimi Järnassa Tukholman lähistöllä yli kolmekymmentä vuotta. Laillistettu hoitohenkilökunta toimi siellä yhteistyössä terapeuttien kanssa, jotka olivat erikoistuneet hierontaan, maalaamiseen, muovailemiseen, musiikkiin, tanssiin, kylpyihin ja keskusteluterapiaan. Vidarklinikenissä sovellettiin perinteistä hoitoa ja antroposofista lääketiedettä integroidusti. Koska sairaalan toiminta kuitenkin oli osittain ristiriidassa tieteellisen tiedon kanssa, Tukholman läänin maakäräjät sanoi irti hoitosopimuksen ja sairaala ajautui konkurssiin elokuussa 2019. Vidarklinikenin ainutlaatuinen asema synnytti vuosikymmenten kuluessa paljon tutkimusta, jonka tuloksena syntyi useita väitöskirjoja ja tieteellisiä julkaisuja. Vidarklinikenin toiminta on siten erittäin tarkasti tutkittua, ja tutkimustuloksilla on merkitystä paitsi antroposofisen integratiivisen hoidon, myös yleisemmin perinteisen hoidon kannalta. Niin sairaalan itsearvioinnit kuin ulkopuoliset tutkimuksetkin ovat osoittaneet, että monet potilaat ovat kotiin päästyään kokeneet voivansa paremmin, tulleensa kuulluiksi, saaneensa osakseen kunnioitusta sekä löytäneensä elämälleen suuremman merkityksen. Monille päättäjille ja hoitoalan toimijoille tämä ei kuitenkaan vielä riitä. He vaativat myös taloudellisia perusteita esimerkiksi hoidon hyödyntämiselle, sairaslomien määrälle ja lääkkeiden käytölle, jotka auttavat ymmärtämään tällaisten myönteisten mutta subjektiivisten mittareiden yhteiskunnallisia ja yksilöllisiä hyötyjä. Kysymys kuuluu: onko terveystaloudellisesti vastuullista panostaa sellaisiin hoitomuotoihin, joissa strategisesti sijoitetaan enemmän resursseja potilaiden elämänlaadun parantamiseen ja heidän toiveittensa mukaiseen hoitoon? Vastataksemme muun muassa tähän kysymykseen vertailimme tilastoja vuosilta 2005–2010 kroonista kipua tai stressiä sairastavien potilaiden hoidon kustannuksista ja tehosta Vidarklinikalla ja vastaavista tuloksista konventionaalista hoitoa tarjoavissa palveluissa. Muun muassa Gyllenbergin säätiöltä saadun tuen ansiosta pystyimme osoittamaan, että antroposofista integratiivista hoitoa saaneiden kipu- ja stressipotilaiden lääkkeiden käytössä ilmeni positiivisia muutoksia verrattuna konventionaalista hoitoa saaneisiin potilaisiin. Tulokset viittaavat siihen, että tiettyjen reseptilääkkeiden kuten kipulääkkeiden määräämistä kipupotilaille tai unilääkkeiden/rauhoittavien lääkkeiden määräämistä stressiperäisiin terveysongelmiin voidaan vähentää antroposofisen integratiivisen hoidon avulla, kun taas konventionaalinen hoito näyttää edellyttävän lääkityksen lisäämistä. Tällaiset empiiriset tutkimukset voivat osaltaan tarjota hypoteeseja tiettyjen potilasryhmien hoitoon tietyllä aikavälillä käytettyjen resurssien muutoksista eri hoitomuotojen seurauksena. Takautuvan empiirisen tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida päätellä kausaalisuutta eli syy-seuraussuhteita. Resurssien käytön vähenemisessä on siis nähtävissä positiivinen suuntaus, elämänlaatu vaikuttaa kohenevan ajan myötä ja tiettyjen lääkkeiden määräämistä on voitu vähentää tietyille potilaille sairauslomien määrän samalla supistuessa, mutta yksiselitteisesti ei kuitenkaan voida todeta, että havainnot olisivat kokonaan tai osittain integratiivisen hoidon seurausta; myös muut seikat voivat vaikuttaa asiaan. Olemmekin tutkimuksen seuraavassa vaiheessa pyrkineet ymmärtämään hoitojen vaikutusmekanismeja, jälleen kerran Gyllenbergin säätiön ratkaisevan tärkeällä tuella, joka mahdollistaa tutkimuksemme kroonisen kivun hoidosta. Krooninen kipu aiheuttaa suurta haittaa niin yksilölle kuin yhteiskunnalle. Kaikkiaan 840 000 kroonisesta kivusta kärsivää potilasta käsittävän tutkimuksen perusteella Gustavsson tutkimusryhmineen totesi potilasryhmän aiheuttavan ruotsalaiselle yhteiskunnalle noin 32 miljardin kruunun kustannukset (eli peräti 10 % bruttokansantuotteesta). Ruotsin terveysteknologian ja sosiaalipalveluiden arviointilaitos SBU on sittemmin nimennyt kroonisen kivun korkean prioriteetin tutkimusalueeksi. Koska integratiivisen hoidon on voitu osoittaa tuovan suurta helpotusta potilaille ja koska meidän tutkimustuloksemme viittaavat hoitokustannusten ja sairaspoissaolojen vähenemiseen, samalla kun muut tutkijat kuten Ornish ovat osoittaneet integratiivisen hoidon vaikutuksen sekä ihmisen biologiaan että elinaikaan, käynnissä oleva Exigence-hanke keskittyy tarkastelemaan tätä kokonaisuutta yksityiskohtaisemmin. Integratiivisen hoidon vaikutuksia eliniän pitenemiseen tukevat muun muassa Nobel-palkitun Elisabeth Blackburnin tutkimukset, joiden mukaan se lisää DNA:n stabiiliutta. Uuden tutkimushankkeemme päätavoite onkin siis arvioida kahden monimuotoisen integratiivisen hoitointervention vaikutuksia kroonisesta kivusta kärsivien potilaiden hoidossa. Kliininen tutkimus on nyt saatu päätökseen ja kaikki aineisto kerätty. Tällä hetkellä analysoimme hoitojen tehoa genomin stabiiliuteen tarkastelemalla kromosomien pituutta ja telomeerien aktiivisuutta koehenkilöiden verinäytteissä sekä sitä, voidaanko hoidoilla osoittaa olevan merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi terveyden ja sairaanhoidon resurssien kulutukseen, elämänlaatuun sekä siihen, miten potilaat ja hoitohenkilöstö hoidon kokevat. Tulokset viitoittavat aikanaan tietä kliinisiin jatkotutkimuksiin, mutta niitä voidaan myös soveltaa kipupotilaiden antroposofisen ja näyttöön perustuvan perinteisenkin hoidon suunnitteluun.

Huolimatta siitä, että Vidarklinikenin toiminta Ruotsissa on toistaiseksi päättynyt, voimme odottaa tutkimustuloksia ja väitöskirjoja jo kerätyn aineiston pohjalta. Mahtavatko tulokset innostaa uusiin akateemisiin tutkimuksiin Pohjoismaissa potilaittemme parhaaksi? Kyllä, rahoittajiemme jatkuvan luottamuksen tuella toivomme voivamme myötävaikuttaa asiaan!