Historia

Ane Gyllenbergin (1891-1977) kiinnostus henkisyyteen, sen vaikutukset ihmiskehoon sekä innokas taiteen keräily olivat pääasialliset syyt miksi hän ja hänen vaimonsa Signe (1896-1977) allekirjoittivat säätiön perustamisasiakirjan ja anoivat lupaa perustamiselle vuonna 1949. Hakemus hyväksyttiin oikeusministeriössä 9.2.1950. Ane Gyllenberg toivoi, että rahoitusta hakevat tutkijat keskittyvät tutkimuksissaan henkisyyden vaikutuksiin ihmisen kehoon ja kehon toimintoihin sekä verisairauksiin.

Myöhemmin hän laajensi aihepiirin koskemaan myös antroposofista lääketieteellistä tutkimusta. Ensimmäinen tutkimusapuraha myönnettiin vuonna 1950. Perinne apurahojen haun ilmoittamisesta 24.12, perustajan syntymäpäivänä, alkoi jo seuraavana vuonna. Siitä lähtien apurahoja on jaettu joka toinen vuosi. Ensimmäinen lääketieteellinen symposio järjestettiin vuonna 1972.

Jo säätiötä perustaessaan Signe ja Ane Gyllenberg päättivät että heidän kodistaan tehdään museo jossa heidän taidekokoelmansa laitetaan yleisölle näytteille. Vuonna 1966 he lahjoittivat museokiinteistöt säätiölle ja kaksi vuotta myöhemmin myös taidekokoelman.

He tarkensivat säätiön sisimmän tarkoituksen erillisessä henkisessä testamentissa. Siinä oli heidän toiveensa miten taideaarretta vaalitaan ja kartutetaan ja heidän näkemyksensä koskien lisärakennusta eli galleriaa.

Vuonna 1977 molemmat perustajat kuolivat. Heidän toivomuksestaan järjestettiin arkkitehtikilpailu jonka kohteena oli gallerian rakentaminen vanhan kodin yhteyteen. Pohjakerroksen sisustus ja huonejako jätettäisi ennalleen. Uudisrakennus suunniteltaisi ruokasalin jatkeeksi niin että sisäänkäynti rakennukseen tapahtuisi laukkukomeron kautta.

Arkkitehtien tuli myös huomioida että näyttelytilassa on riittävästi päivänvaloa ”jolloin mahdollistetaan että luonnonkauneus pääsee oikeuksiinsa”. Voittajaehdokas oli Per-Mauritz Ålanderin ”Taide ja inspiraatio”. Villa Gyllenberg vihittiin käyttöön vuonna 1980.


Ane Gyllenberg

Ane Gyllenberg syntyi Iitissä 24.12.1891. Hänen isänsä oli Perheniemen kartanon, ja myöhemmin Tullun kartanon pehtori. Hänen isänsä Eskil oli työteliäs mies joka vaati totuutta kaikessa, pienimmässäkin asiassa. Äiti Emilia oli pappilantytär Lammilta jolla oli vahva kristinusko korkeat henkiset aatteet. Ane Gyllenberg kunnioitti esikuviaan koko elämänsä ja kirjoitti testamentissaan ”Elämäni ohjenuora on aina ollut totuuden ja oikeuden tavoittelu”.


Koulun päätyttyä Ane Gyllenberg opiskeli Turun kauppaopistossa. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Turun osakepankin pääkonttori ja vuonna 1916 hän siirtyi Pankkiiriliike Tom Sahlbergin palvelukseen. Vuonna 1919 hän meni naimisiin Signe Säfströmin kanssa. Signe oli töissä pankkirliikkeessä. Heille syntyi kaksoistyttäret ja myöhemmin poika joka kuoli heti synnyttyään. Ane Gyllenberg osti Sahlbergin firman vuonna 1925 mutta säilytti vielä yrityksen vanhan nimen. Vuonna 1936 nimeksi vaihtui Pankkiiriliike Ane Gyllenberg Oy.

Pojan kuoltua 1932 Ane Gyllenberg syventyi yhä enemmän antroposofiaan. ”Henkisyyttä” tavoitellessaan hän oli jo aiemmin tutustunut itävaltalaiseen filosofiin Rudolf Steineriin. Hän oli jo tuolloin huomannut että heidän ajatusmaailmat kohtasivat.

Ane Gyllenbergin kolme kulmakiveä elämässä olivat harras vapaamuurarius, kiinnostus antroposofiaan ja taiteen keräily.