Teemu Zetterman

Kun kipu pitkittyy, se muuttuu. Pitkittynyt kipu ei ole enää samaa kuin lyhytaikainen, akuutti kipu. Pitkittyneen kivun mekanismit tunnetaan huonommin ja tehokkaan hoidon löytäminen on merkittävä haaste. Pitkittyneen kivun eräänlainen malliesimerkki on fibromyalgia, oireyhtymä, jonka ydinoire on laaja-alainen, pitkäkestoinen kipu. Kivun syntymekanismia ei tarkkaan tunneta, vaikka tiedetään hyvin, että keskushermoston kiputuntemuksen käsittely on muuttunut. Kivun voimakkuus ja sijainti keholla vaihtelee, eikä kipu välttämättä ole haittaavin oire sillä kuten pitkittyneessä kivussa yleensäkin, oirekuvaan kietoutuu väsymys, univaikeudet, ahdistuneisuus, masennusoireet sekä toimintakyvyn ja elämänpiirin rajoittuminen.

Fibromyalgian taustamekanismien tunteminen auttaisi hoitojen kehittämisessä. Oirekuva ja vaikeusaste vaihtelee paljon ja kenties oireita aiheuttavat mekanismitkin vaihtelevat potilaiden välillä. Eri potilastyyppien tunnistaminen auttaisi suuntaamaan eri hoitomuotoja niille, jotka todennäköisimmin niistä hyötyisivät. Eikä pidä aliarvioida oireiden synnyn ymmärtämisen merkitystä potilaan näkökulmasta. Tieto oireiden syystä on merkittävä ja kipuun ja muihin oireisiin liittyvään ahdistuksen lievittäjä.

Tiedetään, että stressi pahentaa fibromyalgian oireita ja siksi tutkimme kognitiivisen kuormituksen vaikutusta potilaiden fysiologiaan, lihasjännitykseen ja sydämen sykkeeseen. Lisäksi, vaikka keskushermoston rooli fibromyalgiassa on kiistämätön, on yhä epäselvää missä määrin lihastoiminnan tai aineenvaihdunnan poikkeavuudet voisivat vaikuttaa potilaiden lihaskipuihin.

Tämän vuoksi tutkimuksessamme altistimme fibromyalgiaa sairastavia ja samanikäisiä terveitä naisia erilaisille kuormitustekijöille ja mittasimme heidän fysiologisia vasteitaan. Arvioimme kognitiivisen kuormistuksen (eli stressaavan päässälaskutehtävän) vaikutusta lihasjännitykseen, sydämen sykkeeseen ja koettuun kipuun ja stressiin, aineenvaihdunnallisen kuormituksen (eli sokerirasituskokeen) vaikutusta sokeri- ja maitohappoaineenvaihduntaan, sekä fyysisen kuormituksen vaikutusta kaikkiin yllä mainittuihin. Lisäksi mittasimme veriarvoista matala-asteisen tulehdusta sekä kartoitimme mm. oireita, ahdistuneisuutta ja kipuun liittyvää katastrofointia.

Tähänastiset tuloksemme näyttävät, että fibromyalgia sairastavat kokevat voimakkaampaa stressiä ja heillä on kohonnut lihasjännitys lepotilassa. Ahdistuneisuustaipumus lisäsi, ja vapaa-ajan liikunta vähensi näitä muutoksia. Lyhytkestoinenkin kognitiivinen kuormitus näyttäisi pahentavan fibromyalgiapotilaiden kipua, mutta tämä ei vaikuttaisi välittyvän lihasjännityksen kohoamisen kautta. Fibromyalgiaan liittyy myös jossain määrin heikentynyt sokerinsieto, mutta tämä ei näyttäisi johtuvan suoraan fibromyalgiasta vaan sitä sairastavien terveitä verrokkeja runsaammasta ylipainosta ja tupakoinnista. Matala-asteinen tulehdus liittyy vaikeampiin fibromyalgiaoireisiin ja huonompaan fyysiseen toimintakykyyn. Matala-asteista tulehdusta lisäsivät ylipaino ja vähäinen vapaa-ajan liikunta.

Tulokset koskien sydämen sykettä ja sykevaihtelua sekä laajemmin aineenvaihduntaa kartoittavaa metabolomiikka-analyysia ovat vielä työn alla.

Gyllenbergin säätiö on rahoittanut tutkimustamme projektiapurahalla, sekä allekirjoittaneen henkilökohtaisella työskentelyapurahalla, jonka avulla tarkoitukseni on nyt julkaista sykevaihteluun sekä metabolomiikkaan liittyvät tutkimustulokset sekä kirjoittaa väitöskirjani yhteenvetoa. Toivonkin että tämän tuen avulla pääsemme jälleen askeleen eteenpäin kroonisen kivun ymmärtämisessä ja voimme tarjota siitä kärsiville parempaa hoitoa.