Jatkokoulutus- ja projektiapurahoja voi seuraavan kerran hakea 24.12.2024 – 31.1.2025
Matilda Hellman
Aivot ovat tärkeä osa ihmisen minäkuvaa
Aivoista on tullut tärkeä osa ihmiskuvaamme. Aivotoiminnan mekanismeja käytetään nykyisin selittämään lähes kaikkea: kulutuskäyttäytymistä, poliittista toimintaa, uran tai puolison valintaa. On vaikea löytää sosiaalisen elämän ilmiötä, jota ei olisi vielä yhdistetty aivojen toimintaan. Aivot ovat keskeinen ja kiehtova osa ihmisen biopsykososiaalista olemusta. Sama pätee mitä suurimmassa määrin myös riippuvuuteen (engl. addiction).
Riippuvuuden tutkimuksessa neurotieteisiin kohdistuu suuria odotuksia ja niille myös osoitetaan runsaasti määrärahoja. Niin kutsutun aivosairausmallin mukaan riippuvuus on krooninen aivosairaus, jota voidaan hoitaa lääkkeillä tai erilaisilla konkreettisilla menetelmillä. Todisteet vaikuttavat selviltä: aivokuvantamisella on osoitettu, että alkoholi- tai peliriippuvaisilla ihmisillä käynnistyy dopamiinin ja serotoniinin eritys jo pelkästä juomisen tai pelaamisen ajattelemisesta. Tällä alueella on psykologiasta tullut aivosairausmallin apuväline, se tarjoaa neurotieteelle käsitteitä ja ilmiöitä, joita etsiä aivojen kemiallisista prosesseista.
Viime vuosina on kuitenkin noussut esiin nopeasti kasvava joukko tunnettuja neurotieteilijöitä ja muita tiedemaailman auktoriteetteja, joiden mukaan aivotutkimuksesta saatu näyttö on tosiasiassa varsin heikkoa ja suhteellista. He katsovat, että aivot ja riippuvuus eivät ole toiminnaltaan niin yksinkertaisia kuin aivosairausmalli antaa ymmärtää. On esimerkiksi havaittu, että samanlaista toimintaa esiintyy aivoissa myös muissa yhteyksissä: arkipäiväisissä tilanteissa, kuten urheilukilpailua tai jännityselokuvaa seuratessa tai silloin, kun milloin mistäkin syystä tuntemamme ahdistus hellittää. Aivot ovat jatkuvasti muuttuva plastinen elin, joten kuvantamalla on käytännössä mahdotonta diagnosoida yksilön huonoja tottumuksia. Esittääkö eilen kello kolme otettu kuva edes samoja aivoja, jotka kuvataan tänään kello seitsemältä? Millä tavalla aivoista saatu kuva on sidoksissa yksilöön ja tämän elämäntilanteeseen?
Tutkimusryhmämme on Gyllenbergin säätiön tukemana tutkinut aivojen roolia käsitteellisestä näkökulmasta ja aivoja uudenlaisen sosiologisen tutkimuksen kohteena. Ryhmämme tarkastelee sitä, miten aivoja koskevat käsitykset vaikuttavat todellisuuskäsitykseemme. Hankkeessa on tutkittu riippuvuushoidon asiantuntijoiden ja ammattilaisten näkemyksiä, neurotieteen uusimmista havainnoista kertovaa mediamateriaalia, erilaisia riippuvuuden ennaltaehkäisykampanjoita sekä maailman suurimpiin kuuluvan riippuvuuksien hoitoyksikön (CAMH) asiakkaita Kanadan Torontossa. Olemme selvittäneet, miten aivoihin liittyvät käsitykset ja käsitteet vaikuttavat siihen, miten riippuvuutta hahmotetaan ilmiönä. Tuloksia on julkaistu tieteellisissä artikkeleissa ja kattavassa tieteellisessä monografiassa, jonka Palgrave Macmillan julkaisee keväällä 2022.
Tutkimuksemme osoittaa, että aivoja koskevat käsitykset – mukaan lukien tieto siitä, mitä kaikkea aivotutkimuksen keinoin on mahdollista osoittaa ja ymmärtää – vaikuttavat erittäin voimakkaasti siihen, miten riippuvuutta ja siitä kärsiviä hahmotetaan. Riippuvuuden diagnosoiminen aivosairaudeksi voi saada ihmisen tuntemaan, että hänen ongelmansa otetaan vakavasti. Voi olla, että hän myös havaitsee aivosairausdiagnoosin lieventävän arjessa kohdattua leimautumista. Samalla diagnoosi kuitenkin heikentää yksilön toimijuutta ja saattaa antaa hänelle epärealistisia toiveita helpoista lääketieteellisistä ratkaisuista monimutkaisiin sosiaalisiin ja kulttuurisiin ongelmiin.
Hankkeessa mukana olevat asiantuntijat eivät suinkaan kiellä aivojen keskeistä asemaa ongelmien syntymisessä ja ilmenemisessä. He eivät kuitenkaan kannata sairausmallia yksilöön kohdistuvien tai yhteiskunnallisten toimien lähtökohtana. Myöskään riippuvuushoidon asiakkaille sairausmalli ei vaikuttanut olevan yleinen tai erityisen tärkeä käsite.
Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että tutkimuksemme tarjoaa täysin uuden tavan ymmärtää, miten aivojen saama keskeinen asema vaikuttaa riippuvuuteen liittyvien kysymysten hahmottamiseen. Aivoilla on keskeinen rooli huume-, nikotiini-, alkoholi- ja peliriippuvaisten elämässä sekä käsitteenä että biologisena elimenä, aivan samoin kuin kaikkien muidenkin elämässä. Ja aivan kuten kuka tahansa, riippuvuudesta kärsivät ihmiset voivat myös pohtia: Toimivatko aivoni tänään hyvin, vai onko pääni sumea, pehmeä, etäinen? Osaavatko aivoni ymmärtää tekstiä, nähdä asiayhteyksiä ja tallentaa muistoja? Olenko hidas vai teräväpäinen? Olenko edelleen ”minä? Oletetaan, että kysyjällä diagnosoidaan aivosairaus (addiction). Tällöin kysymyksistä tulee välittömästi paljon vakavampia ja vaikeampia käsitellä. Diagnoosi mullistaa koko olemisen ja vaikuttaa yksilön suhtautumiseen sekä itseensä ja omiin kykyihinsä. Syynä tähän on käsitys aivoista ihmisen, ajattelevan olennon, määrittävänä tekijänä.
Tutkimuksemme on jännittävää ja aukoo uusia uria. Se on paitsi tuottanut täysin uuden antroposeeni-tietoisen keskustelun (Hellman 2021; Hellman & Egerer 2021) myös tuonut käyttöön uuden sosiologisen käsitteen, jonka mukaan riippuvuuden sijoittaminen aivoihin on episteeminen projekti (epistemic project of addiction in the brain, EPAB) (Hellman et al. 2022; Hellman 2021; Hellman & Egerer 2021). Hankkeemme on edelleen käynnissä, mutta se on jo herättänyt kansainvälistä huomiota eri yhteyksissä kuten kansainvälisessä neuroeettisessä yhteisössä.
Viitteet
Hellman, M. (2021) Understanding addiction: The shift from epistemology to ontology. Behavioral brain research, Volume 412, 27 August 2021, 113416. 10.1016/j.bbr.2021.113416
Hellman M. & Egerer, E. (2021) The making of the epistemic project of addiction in the brain. In: Heather, N., Field, M., Moss, A. & Satel, S. (2021): Evaluating the brain disease model of addiction. Routledge.
Hellman, M., Egerer, M., Stoneham, J., Ochterecht, D, Rundle, S., Forberger, S., Männistö, V (2022) Addiction and the brain. Knowledge, beliefs and ethical considerations from a social perspective. Palgrave McMillan.
Sosiologi ja tutkimusjohtaja Helsingin yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa