Linnea Karlsson

Apulaisprofessori, ylilääkäri Linnea Karlsson

TY, Kliininen laitos, Turku Brain and Mind Center, FinnBrain-syntymäkohorttitutkimus

VSSHP ja TY, Nuorisopsykiatria

VSSHP ja TY, Väestötutkimuskeskus

Tein väitöskirjani silloisella Kansanterveyslaitoksella suomalaisten nuorten masennustilojen epidemiologiasta. Jo tuolloin olin erityisen kiinnostunut psyykkisen ja fyysisen ulottuvuuden samanaikaisesta tarkastelemisesta, ja omasta mielestäni kiinnostavin osajulkaisuni oli työ, jossa kartoitettiin väestössä nuorten masennukseen liittyvää somaattista sairastamista ja terveystottumuksia. Väiteltyäni Helsingin yliopistosta vuonna 2003 jatkoin työtä nuorten depressioon liittyen, mutta taustalla kasvoi koko ajan halu toteuttaa yhä monitieteisempää tutkimusta, missä pääsisi mahdollisimman monipuolisesti penkomaan “syntyjä syviä”.

Tähän tiedonhaluun liittyen perustimme FinnBrain-syntymäkohortin puolisoni Prof Hasse Karlssonin kanssa vuonna 2010. Vuosien kuluessa omaksi tutkimusalueekseni on vakiintunut varhaisen stressialtistuksen sekä lapsen myöhemmän somaattisen ja psyykkisen terveyden välisten yhteyksien tutkiminen. Toistaiseksi olemme keskittyneet äidin raskaudenaikaisen stressialtistuksen ja sen vaikutusten tutkimiseen. Erityisen kiinnostavaa on selvittää, vaikuttavatko erityyppiset raskaudenaikaiset altisteet, kuten vaikkapa äidin raskaudenaikaiset psyykkiset oireet tai raskausdiabetes, keskenään samankaltaisesti lapsen myöhempään kehitykseen ja terveyteen. Poikkeava stressinsäätelyjärjestelmien toiminta, muutokset suolistomikrobistossa tai inflammaatio voivat kaikki liittyä sekä psyykkisiin tai somaattisiin altisteisiin tai myöhempiin terveysriskeihin ja niiden tutkiminen yhdessä on siksi mielekästä. Tutkimusryhmämme raportoimat yhteydet raskaudenaikaisen psyykkisen stressin ja lapsen infektiokierteen riskin välillä muistuttavat tästä samasta asiasta lapsen terveyden näkökulmasta katsottuna. Niinpä Gyllenbergin säätiön ajattelu ihmisen kokonaisvaltaisesta ja psykosomaattisesta olemuksesta sopiikin erityisen hyvin omaan tutkimustyöhöni, ja olen kokenut tämän yhteyden hyvin mielekkääksi.

FinnBrain-kohortin ensimmäiset vuodet kuluivat hanketta pystyttäessä, mutta viime vuosina on lopulta alkanut tulla tulosta julkaisujen muodossa. Keskeiset havaintomme Gyllenbergin säätiön rahoittamissa projekteissa liittyvät toisaalta äidin raskaudenaikaisen stressin mittaamiseen ja toisaalta suoli-aivoakselin kehittymiseen. Olemme todenneet, että äidin pitkäkestoiset, mutta vain kohtalaisesti lisääntyneet masennusoireet raskausaikana ovat yhteydessä äitien kohonneeseen hiuskortisolipitoisuuteen. Vastaavat mittaukset olemme yhdistäneet myös vaihteluun vauvan suolistomikrobiston koostumuksessa. Tulokset korostavat oireilun kroonisuuden merkitystä, vaikka oireiden määrä tai oiretaso itsessään ei olisikaan kovin vakava. Raporttimme edisti myös merkittävästi ymmärrystä siitä, miten itse raportoituja oireita kannattaa hyödyntää sikiön mahdollista stressialtistumista kartoitettaessa. Vastaavia havaintoja olemme tehneet myös suhteessa lapsen neuropsykologisen kehityksen piirteisiin: oireiden pitkä kesto näyttää olevan merkittävä tekijä lapsen näkökulmasta ja lieviinkin masennus- ja ahdistusoireisiin pitäisi siis reagoida mahdollisimman aikaisessa vaiheessa kroonistumisen välttämiseksi.

Suoli-aivoakselin kehittymiseen liittyen olemme todenneet, että 2,5 kk ikäisten vauvojen suolistomikrobiston koostumus on yhteydessä myöhemmin vauvaiässä mitattuihin tiettyihin temperamenttipiirteisiin. Temperamenttipiirteistä esimerkiksi negatiivinen emotionaalisuus ja pelkoreagoivuus liitettiin mikrobiston monimuotoisuuteen. Vastaavat temperamenttipiirteet on yhdistetty muissa tutkimuksissa kohonneeseen mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöiden riskiin. Lisäksi olemme havainneet, että vauvan mikrobiston koostumus on yhteydessä hänen tapaansa suunnata huomiota emotionaalisiin ärsykkeisiin. Vaihtelu näissä huomion suuntaamisen tavoissa on liitetty myöhempiin tunne-elämän kehityskulkuihin. Tutkimuksemme merkitys on siis siinä, että olemme pystyneet tutkimaan hyvin varhaisia psykososiaalisen ja tunne-elämän kehityksen piirteitä yhdessä suolistomikrobiston varhaisen koostumuksen kanssa. Tärkeimmät tulokset ovat kuitenkin vasta edessäpäin, kun pääsemme selvittämään pitkittäisasetelmassa pidempiaikaisen seurannan tuloksia.

Vastaavia aineistoja ei maailmassa juurikaan ole. Gyllenbergin säätiön myöntämän tutkimusrahoituksen turvin pääsemme hyödyntämään tämän arvokkaan ja useiden vuosien aikana kerättyä aineistoa uusilla menetelmillä. Eräs tällainen uusi alue on vauvan suolistomikrobiston aineenvaihduntatuotteiden tutkiminen yhdessä neuropsykologista kehitystä kuvaavien kokeellisten mittausten sekä aivojen rakennekuvauksen yhteydessä. Tämän viimeisimmän vaiheen tuloksia odotan todella innokkaasti, koska sitä kautta pääsemme lähemmäksi mekanismien selvittämistä. Tutkimushankkeessamme on myös translationaalisia elementtejä, jotka rakennetaan tukemaan näitä väestöaineistossa tehtyjä havaintoja.

Gyllenbergin säätiön osuus tutkimuksen mahdollistajana on ollut keskeinen: kaksivuotinen rahoituskausi ja toistuvat myönteiset rahoituspäätökset ovat tarjonneet ainutlaatuisella tavalla jatkuvuutta työhön. Hankkeen ja tutkimuskysymysten laajuus ja monitieteisyys tekee tutkimuksesta joskus haastavaa ja myös tutkimusta rahoittavien tahojen toiveissa on toisinaan yksinkertaisempi työote. Itselleni tämä monitieteisyys on kuitenkin se tärkein ja mielenkiintoisin asia ja olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen saanut Gyllenbergin säätiön tuella toteuttaa tätä visiota. Edellä kuvatuista hankkeista on tähän mennessä valmistunut kolme väitöskirjaa ja neljäs odottaa painatuslupaa. Huomaan, että nuoret tutkijat, jotka ovat kasvaneet monitieteiseen ajatteluun, jatkavat sitä luontevasti omissa töissään, mikä on yksi suurista ilonaiheista.