Tiedon kasvot - Kirsi Pietiläinen ”Yhteiskunta on aika raju lihaville ihmisille”

”Monella suomalaisella on vanhentuneita ajatuksia lihavuuden hoitamisesta”, sanoo professori Kirsi Pietiläinen. Hän haluaa erityisesti opetustyössään tuulettaa niitä, jotta tulevaisuuden lääkärit osaisivat kohdata potilaat kunnioittavasti. Pietiläinen on yksi tutkijoista, joille Gyllenbergin säätiö on myöntänyt professuurin.

Paperilla kaikki vaikuttaa yksinkertaiselta: kun syö vähemmän ja liikkuu enemmän, kilot karisevat ja ihminen laihtuu. Totuus on usein hyvin toisenlainen, tietää kliinisen metabolian professori Kirsi Pietiläinen Helsingin yliopistosta.

Hän on erikoistunut lihavuuden ja sen liitännäissairauksien, kuten aikuisiän tai niin kutsutun kakkostyypin diabeteksen tutkimiseen. Juuri ”lihomisen biologia” eli laihduttamisen vaikeus on pitkään kiinnostanut Pietiläistä. Ja mitä pidempään hän on aihetta tutkinut, sitä monimutkaisemmalta palapeli on alkanut vaikuttaa.

“Erilaiset tavat, joilla keho panee hanttiin laihduttamista, ovat alkaneet valjeta tutkijoille vasta viime vuosina”, Pietiläinen kertoo. Tutkija ovat esimerkiksi huomanneet, että lihavuus vähentää kylläisyyttä säätelevien suolistohormonien määrää. Mitä vähemmän näitä hormoneita on, sitä vaikeampaa laihduttaminen voi olla. Ja kun ihminen yrittää laihduttaa, hormonit vähenevät entisestään. Se on elimistön oma, kummallinen vastaisku.

“Kun ajattelee, millainen psykologinen vaikutus sillä on, että jatkuvasti yrittää laihduttaa, mutta ei millään onnistu”, Pietiläinen pohtii. Itsetunto laskee, ihminen kokee syyllisyyttä ja ajattelee olevansa kertakaikkisesti huono. Se voi olla raskas taakka.

Tavoitteena lääkärit, joilla ei mene sormi suuhun

Pietiläisen professuuriin kuuluu ennen kaikkea lihavuuden tutkiminen ja siitä opettaminen.

Hänen omana opiskeluaikanaan lääketieteellisessä tiedekunnassa 1990-luvun loppupuolella ei puhuttu kovin käytännönläheisesti siitä, miten lihavuutta tulisi hoitaa. Vaikka Pietiläinen oli tutkinut lihavuutta jo monta vuotta ja väitellyt tohtoriksi aiheesta, potilaan kohtaamiseen ei ollut ohjenuoraa.

“Kun terveyskeskuksessa vastaanotolleni tuli ensimmäinen ylipainoinen potilas, olin kauhuissani. Että hyvänen aika, en tiedä, mitä sanoa tälle ihmiselle. Ja miten voisin silloin häntä auttaa?”, Pietiläinen muistelee.

Oli vaikeaa tietää, miten kohtaamisesta tekisi hyvän, vaikka puheenaihe saattoi olla arka. Yliopistolla sitä, kun ei juurikaan harjoiteltu. Noina vuosikymmeninä opetus oli vielä kovin teoreettista.

“Saatettiin luetella, että lihavuus on tästä ja tuosta syystä paha asia, tai että se aiheuttaa tällaisia sairauksia”, hän jatkaa. Mutta siihen se sitten jäi. Pietiläisen tavoite opetustyössä onkin, ettei opiskelijoilla menisi vastaanotolla sormi suuhun kuten hänellä itsellään aikanaan.

“Opetan, miten keskustella lihavuudesta ja miten ottaa asia puheeksi potilaan kanssa ilman, että se tuntuisi syyllistävältä. Monia potilaita valitettavasti kohdellaan huonosti myös terveydenhuollossa”, hän sanoo.

Eroon syyllistämisestä

Pietiläinen haluaa antaa tuleville lääkäreille selkeät työkalut lihavuuden hoitamiseen.

Sellaisia hän on ollut viime vuosina myös itse kehittämässä. Yksi menestystarinoista on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUSin Painonhallintatalo. Se on digitaalinen palvelu, jossa eri alojen ammattilaiset räätälöivät jokaiselle potilaalle oman, henkilökohtaisen valmennuksen painonpudotukseen.

“Olemme tehneet Painonhallintatalosta tutkimusta ja saimme juuri julkaistua sen vaikuttavuudesta ensimmäisen artikkelin. Vaikuttaa siltä, että malli toimii tuloksellisesti”, Pietiläinen sanoo.

Painonhallintatalon avulla potilaat ovat laihtuneet keskimäärin viitisen prosenttia, mikä on Pietiläisen mukaan terveydellisesti merkityksellistä. Se on myös sama tai jopa parempi tulos, mitä on aiemmin saavutettu kasvokkaisilla valmennuksilla.

Opettamisen ja tutkimuksen lisäksi Kirsi Pietiläinen näkyy usein mediassa. Häntä haastatellaan, kun halutaan kysyä lihavuuden syistä tai hoidosta. Pietiläinen itse toivoisi keskusteluilmapiirin muuttuvan armollisempaan suuntaan.

“Yhteiskunta on aika raju lihaville ihmisille. Se on yksi teema, josta haluaisin ylläpitää keskustelua.”

Lihavuutta kutsutaan kansansairaudeksi ja sen ratkaiseminen on iso, yhteiskunnallinen kysymys. Professori ei usko ratkaisun löytyvän sormia osoittelemalla.

“Haluaisin, että ihmiset pääsisivät eroon sekä itsensä että muiden syyllistämisestä”, Pietiläinen sanoo.

Kirsi Pietiläinen, s. 1970

– kliinisen metabolian professori Helsingin yliopistossa vuodesta 2019 alkaen

– koulutukseltaan sisätautien erikoislääkäri, lääketieteen tohtori ja elintarviketieteiden maisteri

– Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUSin Lihavuuskeskuksen ylilääkäri

Artikkeli on osa Gyllenbergin säätiön Tiedon kasvot -juttusarjaa. Sarjassa esitellään tutkijoita ja yliopistoja, joille säätiö on myöntänyt professuurin tai lahjoituksen.