Julia Jäkel

Psykosomaattinen riski ja resilienssi syntymästä aikuisuuteen

Ihminen on sosiaalinen laji. Työssämme arvioimme sitä, miten sosiaalinen vuorovaikutus vaikuttaa kehoon, jotta ymmärtäisimme psykosomaattisen oireiden etiologiaa ja niiden ehkäisemistä. Käytämme teoreettisia varhaislapsuuden riski- ja resilienssimalleja arvioidaksemme sosiaalisten ongelmien ja moninaisten psykosomaattisen oireiden kehittymistä.

Varhaislapsuudessa äidit ja isät ovat ensiarvoisen tärkeitä lapsen kehittyvien neurobiologisten ja emotionaalisten järjestelmien kannalta (1, 2). Kun lapsi noin kuuden vuoden iässä siirtyy virallisen koulutusjärjestelmän piiriin, sosiaalinen vuorovaikutus vertaisten ja ystävien kanssa tulee yhä tärkeämmäksi. Tunne sosiaalisesta hyväksymisestä vertaisryhmässä ja läheiset ystävyyssuhteet ovat ratkaisevan tärkeitä sosioemotionaaliselle kehitykselle, mielenterveydelle ja elämänlaadulle (3-5). Tutkimuksista on käynyt etenkin ilmi, että perheenjäsenten ja vertaisten sosiaalinen tuki liittyy pienempään riskiin kärsiä psykosomaattisista ongelmista lapsuudessa ja nuoruudessa (6, 7). Psykosomaattisiin oireisiin sisältyvät subjektiiviset fyysiset vaivat kuten päänsärky, vatsakipu tai muu krooninen kipu sekä psykologiset vaivat kuten ärtyneisyys ja nukahtamisvaikeudet, joita mikään taustalla oleva fyysinen sairaus ei täysin selitä (8, 9). Psykosomaattiset häiriöt ovat terveyteen liittyvä kasvava huolenaihe maailmanlaajuisesti, ja ne liitetään haitallisiin seurauksiin mielenterveydelle kuten mielialahäiriöihin, toimintakyvyn heikkenemiseen ja työkyvyn rajoituksiin (10-12). Toistaiseksi tiedetään kuitenkin yllättävän vähän psykosomaattisen oireiden etiologiasta ja kehittymisestä lapsuudesta nuoruuteen ja aikuisuuteen.

Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön rahoituksen avulla olemme käynnistäneet useita järjestelmällisiä kirjallisuuskatsauksia. Työstä on selvinnyt esimerkiksi, että keskosina syntyneiden (alle 37 raskausviikkoa) psykosomaattisen oireiden tutkimus on laiminlyöty. Samoin tutkimuksia maahanmuuttajataustan ja psykosomaattisten oireiden välisistä yhteyksistä on niukalti. Toivottavasti meidän panoksemme kannustaa näiden aiheiden tutkimusta tulevaisuudessa.

Tutkimme myös lasten sekä äitien ja isien dyadista sosiaalista vuorovaikutusta ja lasten varhaisia säätelyongelmia (esimerkiksi useita tai pysyviä itkemiseen, nukkumiseen tai syömiseen liittyviä ongelmia imeväis- ja varhaislapsuudessa (13). Säätelyongelmat ovat toinen varhaislapsuuden riski, joka voi liittyä psykosomaattisiin oireisiin. Elämänkaarimallin osana selvisi, että lapsilla, joilla oli useita/pysyviä varhaisia säätelyongelmia, oli kohonnut riski mielialahäiriöihin (kerroinsuhde (OR) = 1.81 [95 % luottamusväli = 1.01–3.23]) ja sosiaalisen tuen puuttumiseen vertaisilta ja ystäviltä (OR = 1.67 [1.07–2.58]) aikuisina verrattuna lapsiin, joilla ei koskaan esiintynyt säätelyongelmia (14). Vertaisten ja ystävien sosiaalinen tuki suojasi mielialahäiriöiltä vain niitä aikuisia, joilla ei ollut koskaan ollut säätelyongelmia varhaislapsuudessa (14). Tämä havainto tarjoaa tärkeitä viitteitä terveydenhoidon seulonta- ja ehkäisytoimille, joilla edistetään koko väestön terveyttä ja hyvinvointia. Sosiaalinen integraatio sekä vertaisten ja ystävien tuki ovat merkittäviä suojatekijöitä, joita pitäisi edistää enemmän arkielämässä.

Julia Jäkel

Kliinisen ja kehityspsykologian professori

Oulun yliopisto

Lähteet
1. A. A. Hane et al., The Welch Emotional Connection Screen: validation of a brief mother-infant relational health screen. Acta Paediatr 108, 615-625 (2019).
2. R. J. Ludwig, M. G. Welch, Darwin’s other dilemmas and the theoretical roots of emotional connection. Frontiers in Psychology 10, (2019).
3. L. M. Reyes, J. Jaekel, K. M. Heuser, D. Wolke, Developmental cascades of social inhibition and friendships in preterm and full-term children. Infant and Child Development 28, e2165 (2019).
4. K. M. Heuser, J. Jaekel, D. Wolke, Origins and predictors of friendships in 6- to 8-year-old children born at neonatal risk. The Journal of Pediatrics 193, 93-101.e105 (2018).
5. R. K. Narr, J. P. Allen, J. S. Tan, E. L. Loeb, Close Friendship Strength and Broader Peer Group Desirability as Differential Predictors of Adult Mental Health. (2017).
6. V. Ottova et al., The Role of Individual- and Macro-Level Social Determinants on Young Adolescents’ Psychosomatic Complaints. The Journal of Early Adolescence 32, 126-158 (2012).
7. S. R. Sumter, S. E. Baumgartner, Psychosomatic complaints in adolescence: Untangling the relationship between offline and online peer victimization, psychosomatic complaints and social support. European Journal of Developmental Psychology 14, 399-415 (2017).
8. APA, Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM-5). A. P. Association, Ed., (American Psychiatric Association (APA), Arlington, VA, 2013).
9. O. Gureje, G. M. Reed, Bodily distress disorder in ICD-11: problems and prospects. World Psychiatry 15, 291-292 (2016).
10. C. R. Chandrashekar, S. B. Math, Psychosomatic disorders in developing countries: current issues and future challenges. Current Opinion in Psychiatry 19, 201-206 (2006).
11. T. Huurre, O. Rahkonen, E. Komulainen, H. Aro, Socioeconomic status as a cause and consequence of psychosomatic symptoms from adolescence to adulthood. Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology 40, 580-587 (2005).
12. A. M. Soehner, A. G. Harvey, Prevalence and Functional Consequences of Severe Insomnia Symptoms in Mood and Anxiety Disorders: Results from a Nationally Representative Sample. Sleep 35, 1367-1375 (2012).
13. J. Jaekel et al., Infant regulatory problems and the quality of dyadic emotional connection – a proof-of-concept study in a multilingual sample. Frontiers in Child and Adolescent Psychiatry, (2024, in press).
14. J. Jaekel et al., Associations of crying, sleeping, and feeding problems in early childhood and perceived social support with emotional disorders in adulthood. BMC Psychiatry 23, 394 (2023).