Iina Tolonen

Myötätunto hyvinvoinnin tukena

Psykologia ja psykologian tutkimus on perinteisesti keskittynyt häiriöihin ja erilaisiin mielen haasteisiin. Tämänkaltainen suuntaus oli loogista 1900-luvulla, sillä maailmansotien jälkeen oli tärkeää ymmärtää, miten mielen haasteita voidaan hoitaa. Vuosituhannen vaihteessa Martin Seligman kuitenkin nosti tapetille, että aivan liian vähälle huomiolle tutkimuksessa on jäänyt positiivinen psykologia (Seligman, 1999). Toisin sanoen, mitkä ovat ne osatekijät, jotka ennaltaehkäisevät mielen haasteita ja toisaalta tukevat hyvinvoinnissa. Vielä 20 vuodenkin jälkeen positiiviseen psykologiaan liittyy jonkin verran väärinymmärryksiä. Positiivinen psykologia ei tarkoita positiivista ajattelua tai ongelmien sivuuttamista positiivisella ajattelulla. Päin vaistoin positiivinen psykologia tunnistaa, että elämässä on paljon kärsimystä. Jokaisella yksilöllä on kuitenkin vahvuuksia ja taitoja, jotka tukevat hyvinvointia.

Yksiä näistä vahvuuksista on myötätunto. Myötätunnolla tarkoitetaan toisen kärsimyksen havaitsemista ja siitä syntyvää halua lievittää tätä kärsimystä (Goetz et al., 2010). Nyky-ymmärryksen valossa myötätunto nähdään evoluution tuotteena, sillä myötätunto auttaa esimerkiksi pariutumisessa, jälkeläisten selviytymisessä sekä yhteistyön luomisessa perheen ulkopuolisten jäsenten kanssa. Toisin sanoen myötätunto on ihmisille lajityypillistä käyttäytymistä ja siten myös lähtökohtaisesti suurimmalle osalle ihmisistä saavutettavissa oleva mielentila. Myötätunto voidaan käsittää myös persoonallisuuden piirteenä. Mikä myötätunnosta tekee myös mielenkiintoisen, on se, että myötätuntoa voidaan kehittää ja kasvattaa (Kirby, 2017).

Myötätunnon hyötyjä on perinteisesti tutkittu sosiaalisesta näkökulmasta, kuten esimerkiksi, miten myötätuntoiset yhteisöt hyötyvät myötätunnosta. Positiivisen psykologian liikkeen kasvaessa on kuitenkin enemmissä määrin oltu kiinnostuneita myös siitä, voisiko myötätunnosta olla hyötyä myötätuntoiselle henkilölle itselleen. Tätä ilmiötä on tutkittu esimerkiksi Oulun yliopistossa psykologian professori Mirka Hintsasen monitieteisessä Myötätunto-hankkeessa. Myös oma väitöskirjatutkimukseni on toteutettu tässä hankkeessa. Väitöskirjani aineistot tulevat kahdesta suomalaisesta ja prospektiivisesta tutkimuksesta (1) Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (Åkerblom et al., 1985; Raitakari et al., 2008) ja (2) Pohjois-Suomen Syntymäkohortti 1986 (Järvelin et al., 1997; University of Oulu, 1986).

Väitöskirjatutkimuksissani on löydetty pitkittäisillä tutkimusasetelmilla, että myötätunto voi toimia suojelevana tekijänä esimerkiksi kuormittavia työn piirteitä sekä univaikeuksia vastaan (Tolonen et al., 2021, 2023). Nämä olivat merkityksellisiä löydöksiä, sillä aiemmin on puhuttu ”myötätuntouupumuksesta” eli viitattu myötätuntoon uuvuttavana tekijänä. Toiseksi väitöskirjan pitkittäiset löydökset olivat merkittäviä, koska ne osoittivat, että korkea myötätunto ennusti parempia hyvinvoinnin osatekijöitä, eikä niinkään, että korkeat hyvinvoinnin osatekijät olisivat ennustaneet korkeampaa myötätuntoa. Samansuuntaisia tutkimustuloksia myötätunnon suojelevuudesta on löydetty viime vuosia myös muissa Myötätunto-hankkeen tutkimuksissa (Saarinen et al., 2019, 2021).

Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön rahoittamassa väitöskirjan kolmannessa osajulkaisussa tutkimme myötätunnon ja itsemyötätunnon yhteyttä kehon koostumukseen. Alustavien tuloksien mukaan toisiin kohdistuva korkea myötätunto saattaa olla yhteydessä joihinkin terveellisimpiin kehon koostumuksen mittareihin kuten pienempään vyötärön ympärykseen. Löydös on kutkuttava, koska kestävä painonhallinta on aiempien tutkimuksien mukaan osoittautunut haastavaksi (Sares-Jäske et al., 2019; Wu et al., 2009). Esimerkiksi tiukat ruokavaliot painon pudottamisessa tuottavat aluksi hyviä tuloksia, mutta usein pudotettu paino tulee ainakin osittain takaisin pidemmässä seurannassa (Wu et al., 2009). Siksi olisikin tärkeää tutkia tekijöitä, jotka tukisivat kestävässä ja pitkäkestoisessa painonhallinnassa. Vaikka tutkimuksemme alustavien tuloksien perusteella myötätuntoa ei voida julistaa painonhallinnan työkaluksi, olisi mielenkiintoista tutkia tätä mahdollisuutta lisää. Itsemyötätunnon kohdalla emme löytäneet, että piirre olisi ollut yhteydessä kehon koostumuksen mittareihin.

Vielä ei täysin ymmärretä, miksi myötätunto on hyvinvointia tukeva tekijä. On kuitenkin ehdotettu, että myötätuntoisilla henkilöillä saattaa olla paremmat stressin sietokyvyt tai tunnesäätelyn taidot (Cosley et al., 2010; Förster & Kanske, 2022). Tämä ehdotus tuntuu järkeen käyvältä. Stressin ja tunteiden säätely tukevat toimintakykyä, jota tarvitaan, mikäli toivoo kärsimyksen edessä toimivan eikä lamaantuvan. Hyvät stressin ja tunteiden säätelyn taidot saattavat tulla esiin myös muissa tilanteissa kuin toisten kärsimystä todistettaessa kuten esimerkiksi kuormittavassa työssä, univaikeuksia kohdatessa tai painonhallinnassa. Paljon on kuitenkin vielä tutkittavana, miten laaja myötätunnon yhteys hyvinvointiin ja terveyteen on sekä, mitkä yhteyksien mahdolliset mekanismit ovat.

Tutustu tarkemmin Myötätunto-hankkeeseen: https://www.oulu.fi/fi/projekt...

Iina Tolonen
Filosofian maisteri
Väitöskirjatutkija
Oulun yliopisto

Lähteet

Åkerblom, H. K., Viikari, J., Uhari, M., Räsänen, L., Byckling, T., Louhivuori, K., Pesonen, E., Suoninen, P., Pietikäinen, M., Lähde, P. ‐L, Dahl, M., Aromaa, A., Sarna, S., & Pyörälä, K. (1985). Atherosclerosis precursors in Finnish children and adolescents. I. General description of the cross‐sectional study of 1980, and an account of the children’s and families’ state of health. Acta Pædiatrica, 74(318), 49–63. https://doi.org/10.1111/j.1651...

Cosley, B. J., McCoy, S. K., Saslow, L. R., & Epel, E. S. (2010). Is compassion for others stress buffering? Consequences of compassion and social support for physiological reactivity to stress. Journal of Experimental Social Psychology, 46(5), 816–823. https://doi.org/10.1016/j.jesp...

Förster, K., & Kanske, P. (2022). Upregulating positive affect through compassion: Psychological and physiological evidence. International Journal of Psychophysiology, 176, 100–107. https://doi.org/10.1016/j.ijps...

Goetz, J. L., Keltner, D., & Simon-Thomas, E. (2010). Compassion: An Evolutionary Analysis and Empirical Review. Psychological Bulletin, 136(3), 351–374. https://doi.org/10.1037/a00188...

Järvelin, M. R., Elliott, P., Kleinschmidt, I., Martuzzi, M., Grundy, C., Hartikainen, A. L., & Rantakallio, P. (1997). Ecological and individual predictors of birthweight in a northern Finland birth cohort 1986. Paediatric and Perinatal Epidemiology, 11(3), 298–312. https://doi.org/10.1111/j.1365...

Kirby, J. N. (2017). Compassion interventions: The programmes, the evidence, and implications for research and practice. Psychology and Psychotherapy: Theory, Research and Practice, 90(3), 432–455. https://doi.org/10.1111/papt.1...

Raitakari, O. T., Juonala, M., Rönnemaa, T., Keltikangas-Järvinen, L., Räsänen, L., Pietikäinen, M., Hutri-Kähönen, N., Taittonen, L., Jokinen, E., Marniemi, J., Jula, A., Telama, R., Kähönen, M., Lehtimäki, T., Åkerblom, H. K., & Viikari, J. S. A. (2008). Cohort profile: The cardiovascular risk in young Finns study. International Journal of Epidemiology, 37(6), 1220–1206. https://doi.org/10.1093/ije/dy...

Saarinen, A., Keltikangas-Järvinen, L., Cloninger, C. R., Veijola, J., Elovainio, M., Lehtimäki, T., Raitakari, O., & Hintsanen, M. (2019). The relationship of dispositional compassion for others with depressive symptoms over a 15-year prospective follow-up. Journal of Affective Disorders, 250, 354–362. https://doi.org/10.1016/j.jad....

Saarinen, A., Keltikangas-Järvinen, L., Viding, E., Dobewall, H., Kaseva, K., Lehtimäki, T., Raitakari, O., & Hintsanen, M. (2021). Compassion protects against vital exhaustion and negative emotionality. Motivation and Emotion, 45(4), 506–517. https://doi.org/10.1007/s11031...

Sares-Jäske, L., Knekt, P., Männistö, S., Lindfors, O., & Heliövaara, M. (2019). Self-report dieting and long-term changes in body mass index and waist circumference. Obesity Science and Practice, 5(4), 291–303. https://doi.org/10.1002/osp4.3...

Seligman, M. E. P. (1999). Positive Social Science. Journal of Positive Behavior Interventions, 1(3), 181–182. https://doi.org/https://doi.or...

Tolonen, I., Saarinen, A., Keltikangas-Järvinen, L., Siira, V., Kähönen, M., & Hintsanen, M. (2021). Rewards of Compassion: Dispositional Compassion Predicts Lower Job Strain and Effort-Reward Imbalance Over a 11-Year Follow-Up. Frontiers in Psychology, 12, 730188. https://doi.org/10.3389/fpsyg....

Tolonen, I., Saarinen, A., Puttonen, S., Kähönen, M., & Hintsanen, M. (2023). High compassion predicts fewer sleep difficulties: A general population study with an 11-year follow-up. Brain and Behavior, 13(10), e3165. https://doi.org/10.1002/BRB3.3...

University of Oulu. (1986). Northern Finland Birth Cohort 1986. University of Oulu. http://urn.fi/urn:nbn:fi:att:f...

Wu, T., Gao, X., Chen, M., & Van Dam, R. M. (2009). Long-term effectiveness of diet-plus-exercise interventions vs. diet-only interventions for weight loss: A meta-analysis: Obesity Management. Obesity Reviews, 10(3), 313–323. https://doi.org/10.1111/j.1467...