Tiedon kasvot - Eija Kalso ”On tärkeää ymmärtää ihmisen mielen merkitys kivun hoitamisessa”

”Itse tutkimusta tekemällä lääkäri saa aivan erilaisen otteen kivun ymmärtämiseen ja hoitamiseen”, sanoo Helsingin yliopiston kipulääketieteen professori Eija Kalso. Hän on viimeisten vuosikymmenien aikana tutkinut kipua lukuisista näkökulmista aivojen kuvantamisesta genetiikkaan. Kalso on yksi tutkijoista, joiden professuuria Gyllenbergin säätiö on rahoittanut.

Professori Eija Kalso lyö tottuneesti pöytään karut faktat: 40 prosenttia perusterveydenhuollon ensikäynneistä Suomessa johtuu jonkinlaisesta kivusta. Pitkäaikaisesta kivusta taas kärsii noin joka viides eurooppalainen.

“Kipu aiheuttaa valtavan kärsimyksen ihmiselle itselleen ja hänen perheelleen, mutta tietysti myös suuret kustannukset yhteiskunnalle”, Kalso sanoo.

Ei siis olekaan ihme, että kipua, sen syntyä, hoitoa ja vaikutuksia, on tutkittu mitä erilaisimmista näkökulmista. Mitä tapahtuisi, jos kovaa kipua hoidettaisiin pistämällä morfiinia selkäydinnesteeseen? Mitä aivojen kuvantaminen voi kertoa siitä, miten kipulääkkeen ja plasebon vaikutukset eroavat toisistaan? Entä miten genetiikka vaikuttaa kipuun?

Nämä ovat kaikki kysymyksiä, joita Kalso itse on ollut mukana selvittämässä useissa tutkijaryhmissä niin Suomessa, Ruotsissa kuin Britanniassakin. Kipuprofessori on nähnyt, miten suhtautuminen kipuun ja sen hoitamiseen on muuttunut niin lääkärikunnassa kuin yhteiskunnassa laajemminkin 1970-luvulta tähän päivään saakka.

“Käsityksemme kivunsäätelyjärjestelmästä on valtavasti selkeytynyt näiden vuosien aikana”, Kalso sanoo.

Lääkärit varoittivat opiaattikriisistä jo 1990-luvulla

Opioidit mullistivat aikoinaan kivunhoidon. Kun Kalso aloitti tutkijanuraansa, ei esimerkiksi syöpäpotilaiden kipuja voitu hoitaa voimakkailla morfiini- tai oksikodonitableteilla. Nykyään tabletit ovat suuri apu monille.

Samalla opioidien väärinkäytöstä on tullut suuri ongelma. Yhdysvalloissa ja Kanadassa ollaan ajauduttu kriisiin, kun kymmeniä tuhansia ihmisiä kuolee vuosittain opioideista johtuvaan yliannostukseen. Lääkkeiden väärinkäyttäjien määrä lasketaan miljoonissa.

Suomessa tilanne on onneksi toinen. Kalson mukaan Pohjoismaissa on oltu varhain hereillä.

“Pohdimme pohjoismaisten kipulääkäreiden kesken jo 1990-luvun puolivälin tienoilla periaatteita, joita opioidien määräämisessä olisi noudatettava, jotta ei tulisi tehtyä virheitä”, Kalso sanoo. Farmakologina ja kipulääkärinä häntä alkoi jo varhaisessa vaiheessa uraa huolestuttaa, mihin opioidien laajempi käyttö voisi johtaa.

“Aihe huolestutti varsinkin siksi, että pitkäaikaisesta kivusta kärsivillä potilailla on usein paljon psykososiaalisia ongelmia, jotka altistavat vahvojen kipulääkkeiden väärinkäytölle”, Kalso sanoo.

Hän on opettanut viime vuosina lääkäriopiskelijoille myös farmakologiaa, eli esimerkiksi sitä, miten eri lääkeaineet vaikuttavat elimistöön.

“On erittäin tärkeää, että lääkärit paitsi ymmärtävät farmakologian hyvin tekevät myös itse perustutkimusta. Sitä kautta kivun ymmärtämiseen ja hoitamiseen saa aivan erilaisen otteen.”

Lisää psykologeja lääkäreiden tueksi

Myös lääkäreiden suhtautuminen kipuun on muuttunut 40 vuodessa, Kalso arvioi. Hän opettaa vuosittain farmakologian lisäksi tuleville lääkäreille erilaisia kivunhoitoon liittyviä kursseja.

“Nykyään lääkäriopiskelijat ymmärtävät, mikä on ihmisen mielen merkitys kivun hoitamisessa”, Kalso sanoo. Mielestä voi ammentaa voimaa, mutta se voi myös estää hyvän hoidon toteutumista.

“Psykososiaalinen puoli on hyvin tärkeä, koska esimerkiksi ahdistus vahvistaa voimakkaasti kipua ja vähentää muiden kivunlievitysmenetelmien vaikuttavuutta.”

Valitettavasti suomalaiset ovat keskenään eriarvoisessa asemassa kivun hoitamisessa. Kalso on huolissaan siitä, ettei kaikilla kipuklinikoilla, saati perusterveydenhuollossa ole mahdollista muodostaa moniammatillisia ryhmiä, joissa esimerkiksi psykologi olisi mukana kehittämässä ei-lääkkeellisiä kivunhallintakeinoja.

“Meillä on olemassa kaikki tieto, joka mahdollistaa kivun hyvän hoitamisen. Mutta meillä ei ole virkoja kivunhoitoon perehtyneille, koulutetuille henkilöille.”

Eija Kalso, s. 1955

– kipulääketieteen professori Helsingin yliopistossa vuodesta 2004 alkaen

– koulutukseltaan anestesiologian erikoislääkäri sekä lääketieteen ja kirurgian tohtori

– Helsingin yliopistollisen keskussairaalan HYKSin Kipuklinikan pitkäaikainen ylilääkäri

– Useita palkintoja, muun muassa arkkiatri Risto Pelkosen palkinto vuonna 2012 sekä Pohjolan ja Suomi-yhtiön lääketieteen palkinto uraauurtavasta kivunhoidon tutkimuksesta ja koulutuksesta vuonna 2020

Artikkeli on osa Gyllenbergin säätiön Tiedon kasvot -juttusarjaa. Sarjassa esitellään tutkijoita ja yliopistoja, joille säätiö on myöntänyt professuurin tai lahjoituksen.