Eva Roos

Eva Roos

Toimin ryhmänjohtajana Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa, jossa minulla on ollut oma tutkimusryhmä yli 15 vuoden ajan. Minulla on tohtorin tutkinto ja ravitsemustieteen dosentuuri Helsingin yliopistolla, mutta tutkimusalani on huomattavasti laajempi. Luonnehtisin itseäni mieluummin kansanterveyden tutkijaksi, jonka työ keskittyy elintapoihin ja siihen, miten sosiaalinen ja fyysinen lähiympäristö vaikuttavat niihin ja väestön terveyseroihin. Olen jo ravitsemustieteen tohtoriopinnoistani lähtien halunnut selvittää, miten elinympäristö muokkaa ihmisen elintapoja. Eniten minua kiinnostaa se, miten sosiaalinen ja fyysinen ympäristö normeineen, asenteineen ja vaihtoehtoineen vaikuttavat usein tiedostamattakin ihmisen valintoihin ja missä määrin yksilön sosioekonominen asema toimii valintojen mahdollistajana.

Tällä hetkellä johdan DAGIS-konsortiota (www.dagis.fi), jossa on mukana kolme tutkimusryhmää. Yhdessä Carola Rayn kanssa johdan yhtä, ja kaksi muuta ovat Maijaliisa Erkkolan ja Nina Sajaniemen johtamia Helsingin yliopistossa. DAGIS-hankkeen päämääränä on kaventaa päiväkoti-ikäisten lasten painoon liittyvien elintapojen sosioekonomisia eroja. Tutkimuksessa selvitetään liikunnan ja ruutuajan määrää sekä sokeripitoisten elintarvikkeiden, hedelmien ja vihannesten kulutusta. Olemme tutkineet sitä, miten sosiaalinen ja fyysinen ympäristö kotona ja päiväkodissa vaikuttaa lasten elintapoihin ja missä määrin niiden pohjalta voidaan selittää sosioekonomisia eroja. Tavoitteena on myös tarkastella lasten stressiä, itsesäätelykykyä ja unta sekä sitä, miten ne liittyvät lasten sosioekonomiseen asemaan, elintapoihin ja painoon. Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön tutkimusapurahaa on käytetty etupäässä tähän tutkimusalueeseen. Osin apurahan turvin olemme tutkineet eri stressitekijöiden ja ruutuajan välistä yhteyttä. Julkaisimme äskettäin tutkimustuloksia, jotka osoittavat, että lasten krooninen stressitaso on yhteydessä epäterveellisiin ruokatottumuksiin; tutkimuksessa stressitason määrittelemiseen käytettiin hiusnäytteitä.

Suunnitelmissa on myös julkaista piakkoin mielenkiintoisia tuloksia ruutuajan ja unen välisestä yhteydestä päiväkotilapsilla. Ruutuajan päivittäinen venyminen on lapsilla yhä tavallisempi ongelma, ja se voi vaikuttaa lapsen elintapoihin kuten uneen ja liikuntaan. Unen ja vuorokausirytmin merkitystä pienten lasten hyvinvoinnille on toistaiseksi tutkittu varsin vähän. Signe ja Ane Gyllenbergin säätiöltä nyt saadun tuen avulla aiomme hyödyntää tutkimuksessamme lasten liikkumisesta kerättyä kiihtyvyysmittaridataa. Kiihtyvyysmittari antaa myös objektiivista tilastotietoa unen pituudesta. Seuraavaksi aiomme tutkia ruutuajan ja mitatun unen pituuden välistä yhteyttä. Suunnitelmissa on myös tarkastella unen ja ravitsemuksen sekä lapsen liikunnan välistä suhdetta.

Työn, perheen ja vapaa-ajan välinen tasapaino on aina ollut minulle tärkeä. Viime vuosina olen etsinyt uusia haasteita ja muun muassa opiskellut luontovalokuvausta. Luonnossa kameran kanssa liikkuminen on mainio tapa rentoutua töiden jälkeen. Tutkimusryhmässä olemme viime vuosina käynnistäneet tutkimuksia, joissa tarkastellaan luonnon merkitystä hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Ryhmän jäsen Carola Ray onkin saanut Signe ja Ane Gyllenbergin säätiöltä apurahan lasten luonnossa oleskelun ja luontosuhteen tutkimiseksi. Olemme kiitollisia kaikista niistä apurahoista, joilla Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö on tukenut tutkimusryhmämme toimintaa.

Eva Roos, dosentti, ryhmänjohtaja, Folkhälsanin tutkimuskeskus