Luciano Bernardi

bernardi.gif#asset:360


MD

Department of Internal Medicine, University of Pavia, Italy

Biomedicum

Helsingin yliopisto

Luciano Bernardi on sisätautien professori ja tutkii miten musiikki vaikuttaa autonomiseen hermostoon. Hänen tutkimuksensa tehtiin yhteistyössä Pavian yliopiston, Biomedicumin ja Helsingin yliopiston kanssa. Tapasimme hänet ja pyysimme häntä vastaamaan pariin kysymykseen.

Miten yhteistyönne suomalaisten tutkijoiden kanssa alkoi?

Gyllenbergin säätiö kutsui minut luennoimaan säätiön järjestämään musiikkisymposiumiin ”Music Meets Medicine” vuonna 2007. Yhdessä professori Peter Sleightin kanssa esittelimme tutkimuksemme musiikin vaikutuksesta hengitykseen ja verenkiertoon. Totesimme että parempi tuntemus musiikin fysiologisesta vaikutuksesta voisi antaa uusia mahdollisuuksia kliinisiin sovellutuksiin, kuten aivoverenvuodosta toipuvien ja Parkinson-potilaiden kuntoutuksessa. Näiden henkilöiden kuntoutuksessa musiikki tukee kävelyä kun harjoitellaan rytmisesti kävelyä.

Miten tutkimus tästä eteni?

Gyllenbergin säätiö myönsi vuonna 2008 apurahan tutkimukseen jossa tutkittiin mitä muutoksia tapahtuu koeryhmän henkilöiden sydämessä ja verisuonistossa sekä hengityksessä kun ryhmä aktivoidaan laulamaan, tekemään liikkeitä ja kuuntelemaan musiikkia. Miten yksittäisen koehenkilön elimistö reagoi ja onko tämä yleinen käyttäytymiskaava koko ryhmässä? Suuri osa budjetista liittyi mittauslaitteiden hankintaan ja valmistamiseen ja niiden toiminnan testaamiseen. Vuonna 2010 myönnettiin apuraha koeryhmän kokoamiseen ja eri musiikillisten kokeiden tekemiseen.

Mikä oli tutkimustulos?

Ryhmän jäsenille annettiin kymmenen musiikkikappaletta. Heidän tehtävänsä oli joko laulaa sama kappale yhdessä, tai yhdessä ja samanaikaisesti eri kappale. Mittauslaitteilla totesimme että verenkierto ja hengitys yhdenmukaistuivat koehenkilöillä. Tämä synkronisaatio oli voimakkaampi kuin ryhmä lauloi samaa laulua. Synkronisaatio oli maksimaalinen kun ryhmä yhdessä luki rukouksen Ave Maria, kaikki omassa tahdissaan. Kokeen jälkeen kaikilla oli sama hengitystiheys. Jokaisella hengitys oli hitaampi ja syvempi verrattuna mittauksiin ennen koetta. Musiikkia kuunnellessa hengitystiheys läheni yhteistä rytmiä ja valtimon tiheys läheni ryhmän keskiarvoa. Kun musiikkityyliä muutettiin, muuttui testitulos samankaltaisesti kaikilla. Rituaalinen käyttäytyminen, kuten musiikin tahdissa marssiminen ja tanssiminen, kuuluu useimpiin kulttuureihin ja saa ryhmän käyttäytymään yhdenmukaisesti. Tutkimuksen myötä totesimme että ryhmässä jäsenet käyttäytyvät myös fysiologisesti samalla lailla musiikin vaikutuksesta. Musiikkia kuunnellessa ryhmässä tapahtuu samaistuminen tahtomatta, jopa silloin kun käsketään toimimaan yksilöllisesti. Tutkimustuloksen mukaan voidaan todeta että musiikin avulla voi saada ryhmän fyysisesti käyttäytymään ja reagoimaan fyysisesti samankaltaisesti.