Eija Kalso

Kalso.jpg#asset:370


Lääketieteen ja kirurgian tohtori, Anestesiologian dosentti

Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön kipulääketieteen professori, HY

Lääketieteellisen tiedekunnan Kaksikielisyysdekaani ja Varadekaani

 

Professori Eija Kalso on kivun ja kivunhoidon tutkija. Hän on mukana monessa tutkimusryhmässä ja ohjaa tohtorintutkintoa suorittavia kivuntutkijoita. Tapasimme hänet ja esitimme muutaman kysymyksen:

Voiko kipua mitata?

Kipu on aina henkilökohtainen kokemus, joka riippuu paitsi kudos- tai hermovauriosta myös henkilön aiemmista kipukokemuksista ja odotuksista, geeneistä, psyykestä ja motivaatiosta. Kipua voidaan mitata laboratorio-oloissa, rekisteröimällä aivojen aktivaatiota samalla kun henkilölle aiheutetaan kokeellisia kipuärsykkeitä. Arkielämässä potilaalta vain yksinkertaisesti kysytään kuinka paljon kipua hänellä on.  Kivun hoidon seuraamiseksi on myös kehitetty useita yksinkertaisia kipumittareita.

Mitä hoitamaton kipu aiheuttaa?

Kudos- tai hermovaurio voi hoitamattomana johtaa pitkäaikaiseen kipuun.  Krooninen kipu vuorostaan voi aiheuttaa unen rikkoutumista ja masennusta sekä laskea elämänlaatua. Kipu ja ahdistus kulkevat usein käsi kädessä ja ahdistus onkin tärkeä pitkittyneelle kivulle altistava tekijä.

Mikä merkitys on positiivisella asenteella kivun hoidossa?

Kivun tutkimuksessa on käynyt selväksi kognitiivisten tekijöiden merkitys ja niiden tarjoamat mahdollisuudet kivun kanssa pärjäämisessä. Kielteisten odotusten muuttaminen myönteisiksi on suuri hyöty kivun hoidossa. Positiivinen odotus ja luottamus kivun hoidon tehoon, aktivoivat aivoissa elimistön omien opioidien vapautumista. Tämä tapahtuma tehostaa kivun lievittymistä. Yleisesti voi sanoa, että mitä paremmin lääkäri tuntee potilaansa ajatusmaailman, antamansa hoidon ja myös uskoo sen tieteellisesti osoitettuun tehoon, sitä paremmin hän pystyy antamaan tehokasta kivunhoitoa.

Minkälaisia tutkimusprojekteja Sinulla on juuri nyt meneillään?

Ryhmämme tämänhetkinen tutkimus keskittyy kivun pitkittymiseen johtavien tekijöiden (psykologiset tekijät, geenit)  selvittämiseen. Tavoitteenamme on kehittää kivun kroonistumisen riskin arviointimittari, kyselylomake, jonka avulla voidaan löytää ne potilaat, joille todennäköisimmin kehittyy trauman tai leikkauksen jälkeen pitkittynyt kiputila. Näihin potilaisiin voidaan sitten kohdistaa psykologisia tai farmakologisia ennalta ehkäiseviä menetelmiä.